Vein viime viikolla koirani hammasklinikalle Espoon Kauklahteen. Jäin paikalliseen kahvilaan tekemään töitä ja siitä alkoi varsinainen kotiseutuihmetys ja hämmästys.
Kauklahden pienessä kyläkeskuksessa on kaikki palvelut: eläinlääkäri, hammaslääkäri, apteekki, kappeli, päiväkoti, koulu, ravintola, kahvila, kuntosali, kukkakauppa, lähikauppa, kalakauppa, lihakauppa, kierrätyskauppa... Ainoa, joka näyttää puuttuvan on hypermarket. Ehkä juuri sen takia Kauklahdessa onkin kaikki muut? Lähin iso kauppakeskus, Iso Omena on 12 kilometrin päässä. Kauklahti valittiin vuonna 2018 vuoden parhaaksi kaupunginosaksi, enkä ihmettele.
Kylä pulputtaa elämää ja toimintaa. Ihmiset asuvat Kauklahdessa, mutta käyvät siellä myös töissä. Yksi paikallinen kertoi Helsingin Sanomien tehneen jutun Kauklahdesta juuri aiemmin. Luin sen. Jutun perusteella iso osa Kauklahden uudesta elinvoimasta on peräisin kivijalkayrittäjistä, jotka pyörittävät puotejaan tavoitteenaan ylivoimainen palvelu. Kun kalakauppias Maxin asiakkaat jonottivat joulukaloja, Halmeen kahvila tarjoili jonottajille glögejä. Kivijalkakaupat ovat saaneet aikaan hyvän kierteen, ’kauppakadun’, jossa kauppiaat tekevät yhteistyötä ja auttavat toisiaan. Kun Halmeen kahvilassa on kiirettä, naapurikauppias tulee auttamaan kahvinkeitossa. Kun palvelu pelaa, asiakkaita riittää ja kauppa käy. Näyttää siltä, että paikalliset yrittäjät ovat ymmärtäneet, mistä palveluajattelussa on kyse: oikea verbi on auttaa, ei myydä. Kaupoista tulee asiakkaille enemmänkin kuin tavarantoimittajia. Voitaisiinko palveleva kylä tai kaupunginosa saada muuallakin takaisin?
Palveleva kylä lähtee ihmisten tarpeista, eikä esimerkiksi suurten kauppaketjujen. Suuret ketjut ovat saaneet viime vuosina tahtonsa läpi ja rakentaneet kuntien kaavoitustoimen avustamana jättikauppakeskuksia metsiin ja pelloille ja näivettäneet kyliä ja lähiötä. Kaupan liitto ajoi aukioloaikojen vapauttamista mm. lupaamalla lisää työpaikkoja. Vuosi aukioloaikojen vapauttamisesta Yle uutisoi: ’Jättikaupat kuorivat hyödyt aukioloaikojen vapauttamisesta – työllisyys ei parantunut’. Isojen toimijoiden myynti kyllä lisääntyi, mutta pienten pieneni ja nettotyövoima väheni.
Maankäytöllä on suuri merkitys myös ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä. Millaisia asuinalueita haluamme, suunnitellaanko kaupungit autoille vai ihmisille? Maankäytössä ensimmäinen hiilijalanjälki syntyy rakentamisessa, mutta vielä suurempi jälki tulee rakennusten elinkaaren aikana rakennusten käytössä ja liikenteessä, jonka rakennusten käyttö aiheuttaa. Koska peltomaa on halvempaa kuin keskustassa oleva maa, hypermarkettien kustannukset ovat keskustaa alhaisemmat. Suuret ketjut hyödyntävät myös ostovoimaansa ja painavat ostohinnat alas. Niinpä suurten markettien hinnat ovat edullisempia kuin kivijalkakauppojen. Miten paljon rahaa säästyy, kun jätetään pois kaupan keskusliikkeet ja oikaistaan toimitusketju paikalliselta tuottajalta suoraan myymälään? Kun kuluttaja käy matkan takaa kaupassa hän ei aina tiedosta lisähintaa, joka koituu matkakustannuksista ja matkoihin käytetystä ajasta. Hinnoissa ei myöskään näy ympäristöhaittojen hintaa, jonka marketit aiheuttavat. Peltomarkettien liikenteen aiheuttamaa hiilijälkeä ei maksa päästön alkusyy eli kauppa vaan kuluttaja, joka marketissa joutuu autollaan käymään. Miten saada sälytettyä kustannukset sille, joka haitan aiheuttaa? Kuka todella haluaisi käydä pelloilla valtavissa hypermarketeissa jos vaihtoehtona olisi hinnanoikaisujen myötä kilpailukykyiseksi muuttunut lähikauppa? Kun kyläkaupat saadaan takaisin, myös kylät ja lähiöt alkavat elpyä ja muuttua viihtyisiksi ja elinvoimaisiksi.
Kauklahtipäivän päätteeksi ostin kotiin vietäväksi maultaan isoa mutta hiilijalanjäljeltään pientä Janakkalan sorsaa, villiä lähiruokaa :-)
Lisää Kauklahtea!
Teksti:
Jyrki Koskinen