Liikeyritysten yksityisiltä ihmisiltä keräämillä joukkoinvestoinneilla on vanhastaan ryvettynyt maine. Se ”tavallinen tarina” kertoo huijariliikemiehestä, joka rahoitti omaa makeaa elämäänsä hyväuskoisten eläkesäästöillä. Nettiaikanakin joukkorahoituskampanjoiden ympärillä käydään monesti hermostunutta keskustelua luottamuksesta.
Myös avoimen lähdekoodin sosiaalinen verkosto Diaspora, yksi nykyisen joukkorahoitusbuumin tärkeimmistä käynnistäjistä, floppasi – ainakin suhteessa siihen ladattuihin odotuksiin.
Projekti, joka on jo osoittanut teknisen pätevyytensä ja sitoutunut avoimuuteen on kuitenkin varsin riskivapaa investointikohde. Vakiintuneisiin avoimen koodin projekteihin keskittyviä joukkorahoitusalustoja onkin alkanut tupsahdella viime aikoina verkkoon yhden sun toisen koodarin tai tiimin luomuksina.
Ennen uusiin palveluihin tutustumista on paikallaan tehdä katsaus lähihistoriaan, sillä tämäntyyppiset alustat eivät ole suinkaan aivan uusi ilmiö. Todisteita tästä ovat Leipzigin yliopiston vuonna 2007 avaama COfundOS ja vuodesta 2006 betavaiheessa ollut FOSS Factory. Nämä sivustot ovat kuitenkin eräänlaisessa koomatilassa. Niillä vallitseva tunnelma on kuin aavekaupungissa, vaikka kumpaankin on tullut viimeisen vuoden aikana uusia rahoituskohteita.
Konseptin vaativuudesta kertoo lista viime vuosikymmenellä bittitaivaaseen haihtuneista sivustoista: Opensourcexperts (2003–2008), Donorge (2004–2007), Bountycounty (2005–2008).
Kickstarter teki läpimurron vuonna 2010 ja toi joukkorahoituksen yleiseksi puheenaiheeksi. Myös moni uusi avoin projekti löysi yleisönsä ja ensirahoituksensa Kickstarterin ja IndieGoGon ansiosta. Uusi myötätuuli ei silti taannut avoimeen koodiin erikoistuneille palveluille helppoa työsarkaa. Esimerkiksi Fundry-rahoitussivusto avattiin loppuvuodesta 2010, mutta se joutui laittamaan lapun luukulle jo keväällä 2012. Päätöstään australialainen tiimi perusteli: ”Kickstarter potkaisi meistä ilmat pihalle”. Ranskalaisten kehittäjien luoma Elveos aloitti syksyllä 2011 ja lopetti keväällä 2012. Syyksi tekijät ilmoittivat viestintätaitojen puutteen.
Mielenkiintoinen käänne tapahtui, kun pelikentälle palasi vanha haastaja. Bountysource julkaistiin 2004 alunperin täyden palvelun avoimen lähdekoodin projektinhallintatyökaluna. Palvelun puitteissa saattoi myös rahoittaa ohjelmointitehtäviä. Neljän vuoden hiljaiselon jälkeen sivusto on avattu uudelleen. Nyt se keskittyy pelkästään rahoitukseen. Nyky-Bountysourcessa on mahdollista pyytää tai tarjota rahaa sekä järjestää määräaikaisia rahankeruita. Koodauskohteita seurataan tällä hetkellä GitHubissa, mutta tulossa on tuki myös muille versionhallintajärjestelmille.
Toinen GitHubin suosiota hyödyntävä palvelu on Gittip, jossa kohdistetaan säännöllisiä lahjoituksia yksittäisille ohjelmoijille ilman sen kummempia odotuksia. Raamien puute on tosin johtanut jo pienimuotoiseen rahanpesuongelmaan luottokorttivarkaiden kekseliäisyyden vuoksi.
Muita uuden aallon alustoja ovat bitcoineilla maksuliikenteensä hoitava Fundhub, Brasiliasta ponnistava FreedomSponsors sekä BountyOSS. Näistä kolmesta vasta FreedomSponsors on ehtinyt kunnolla käyntiin. Etenkin juuri käynnissä oleva GIMP-kuvankäsittelyohjelmaan liittyvä rahoituskampanja on tuonut sivustolle aktiivisuutta. Jotkut ovat jo ehtineet ihmetellä, miksi GIMP-kehittäjä valitsi FreedomSponsorsin eikä Kickstarteria tai IndieGoGoa. Totuus kuitenkin on, että projektin onnistumisen vaakakupissa painaa enemmän sen saama huomio uutissivustoilla, sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla kuin sille valittu alusta.
Vakiintuneiden ohjelmistoprojektien näkökulmasta Kickstarterin ja IndieGoGon kaltaisilla yleisillä alustoilla on tiettyjä rasitteita. Kickstarterista ei saa rahojaan, jos ei yllä etukäteen määrittelemäänsä tavoitteeseen. Pakollinen vastikkeiden keksiminen ja toteutus (oheistuotteet, kuten t-paidat, mukit) syövät rahaa ja aikaa. Puolivillaisesti toteutettuna niillä onnistutaan ainoastaan ärsyttämään rahoittajia. Kun projekti on jo saavuttanut laajan käyttäjäkunnan, oheiskrääsän vastaanottaminen tuntuu varmasti monen tukijan mielestä täysin toissijaiselta ohjelmiston kehitystavoitteiden kannalta, pahimmillaan luonnonvarojen haaskuulta.
Miksi sitten vakiintunut avoimen lähdekoodin projekti ei vain tyytyisi Lahjoita-linkkiin verkkosivuillaan? Kannattaa muistaa, että selkeästi ajaltaan ja sisällöltään rajattu kampanja tarjoaa uutisaiheita, saa ohjelmiston aktiivikäyttäjät innostumaan ja tuo uusia käyttäjiä ja kehittäjiä. Yhä uudelleen osoittautuu olennaiseksi taitava viestintä ja markkinointi, mikä on kieltämättä kehittäjävetoisissa projekteissa monesti avuttomuuden tunteita herättävä alue.
Rahoitusalustojen olemassaolon oikeutusta pohtiessa tulee mieleen, miksi avoimen koodin projektit eivät vain käyttäisi jotakin Selfstarterin kaltaista työkalua omalla verkkosivullaan. Tällöin kampanjan hallinta ja toteutus pysyisivät tekijöiden omissa käsissä ja lisäksi vältyttäisiin välikäden palvelumaksulta. FreedomSponsorsin ja muiden uusien palveluiden tulisikin pystyä tarjoamaan todella ensiluokkainen systeemi, etenkin maksuliikenteen osalta, jotta ne välttäisivät edeltäjiensä surkean kohtalon.