Tulevaisuuden älykkäät rakennukset ovat inspiroiva visio, mutta äly ei synny itsestään – se täytyy kehittää tutkimuksen avulla. Toimiakseen äly tarvitsee takaisinkytkennän, jossa sen on mahdollista muodostaa arvio nykytilasta ja sen pohjalta tehdä päätöksiä, jotka taas vaikuttavat tilaan. Näin syntyy eräänlainen syyn ja seurauksen kehä.
Nykytilan arviointi älyltä onnistuu erilaisten sensoreiden ja mittalaitteiden avulla. Oulun yliopistolla onkin meneillään hanke, jossa Linnanmaan kampuksen Tellus-innovaatioareena on varustettu kesän aikana kattoon kiinnitetyillä sensoreilla. Nämä sadat sensorit aistivat tilan huoneista muun muassa lämpötilaa, valoisuutta, ilman hiilidioksidipitoisuutta sekä kosteutta ja infrapunasäteilyä hyödyntäen myös liikettä. Sensorit lähettävät mittaustuloksia langattomasti säännöllisin väliajoin, ja tulokset mittausajankohtineen kerätään palvelimen tietokantaan talteen sensorikohtaisesti. Koska kunkin sensorin tarkat GPS-koordinaatit ovat tiedossa, voidaan dataakin käsitellä helposti esimerkiksi huonekohtaisesti. Myöhemmin Tellukseen on suunnitteilla asentaa sensorilaitteiden lisäksi kameroita ja infrapunakameroita, jotka tuottavat lisää dataa analysoitavaksi. Telluksen lisäksi sensoreiden asennusta on tarkoitus jatkaa myöhemmin myös Fab Labissa.
Mitä sensorien mittaustuloksista sitten voi päätellä?
Jo pelkkä tiloista kerätyn datan visualisointi kuvaajien ja lämpökarttojen avulla herättää uteliaassa mielessä mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä ja hypoteeseja: Miten edellä mainitut suureet ovat vaihdelleet päivän aikana, ja mitkä niistä korreloivat keskenään? Johtuuko päivän tasolle yöksi jämähtänyt valoarvoista koottu käyrä mittausvirheestä, vai jäikö joltakulta vain valot päälle?
Jotta datasta olisi konkreettista hyötyä, täytyy sen pohjalta tehdä toiminnaksi muuntautuvia päätelmiä. Varsinainen älykkään rakennuksen takaisinkytkentä syntyy, kun data, siitä luodut visualisaatiot tai siitä tehdyt johtopäätökset annetaan tiloissa liikkuvien ihmisten tai tiloista taloudellisessa vastuussa olevien tahojen käyttöön. Ihmisiä voidaan ohjata vaikkapa lisätyn todellisuuden avulla älypuhelinsovelluksella henkilökohtaisesta tarpeesta riippuen esimerkiksi rauhallisemmalle tai lämpimämmälle alueelle elämänlaatua parantaen.
Tilojen omistajat taas saattavat tulla datan pohjalta lopputulokseen, että valoja voi kytkeä pois päältä ja lämmitystä voi kytkeä pienemmälle, jos tiloissa ei sillä hetkellä liiku ihmisiä.
Todellinen haaste on siis löytää datasta ne oivallukset, joiden pohjalta luodut ratkaisut parantavat ihmisten elämää suoraan tai taloudellisten säästöjen kautta.
Teksti:
Miikka Salminen
DI, Oulun yliopisto, Jokapaikan tietotekniikka